Tarinani
Elämäni ensimmäiset vuodet asuin Kymin kunnan Hurukselan kylässä. Isäni Seppo oli pienen Hurukselan kyläkoulun opettaja ja johtaja. Äitini Eeva oli toimistosihteerinä sairaalan taloustoimistossa. Lapsena elämäni keskipiste oli Hurukselan kylä.
TARINANI
Perheessämme oli kolme lasta, veljeni Jouko, sisareni Riitta ja minä. Oppikouluni kävin Karhulassa. Tuolloin asuin paljon isovanhempieni luona Karhulassa, koska koulumatkaa Hurukselaan oli kaksikymmentä kilometriä.
Lukioaikana kiinnostuin yhteiskunnallisista asioista. Olin kouluneuvoston puheenjohtaja, Karhulan-Kymin Kokoomuksen nuorten puheenjohtaja ja teinikunnan puheenjohtajana samaan aikaan. Politiikka oli vahvasti esillä. Tärkeää elämässäni oli tuolloin myös seurakuntatyö. Olin isosena useilla rippikoululeireillä. Tehdastyöstä tuli kokemusta parina kesänä kuitulasitehtaalla kolmivuorotyössä.
Isänmaan palvelukseen astuin varusmiespalvelukseni myötä Karjalan Prikaatiin sissikomppaniaan Vekaranjärvelle. Kadettikoulun aloitin syksyllä 1976. Pyrin ja pääsin rannikkotykistölinjalle, olihan meri ollut minulle jo lapsena rakas elementti. Virkaurani aikana palvelin yhteensä noin 8 vuotta linnakesaarilla Hästö-Busössä Hangon rannikkopatteristossa ja Isosaaressa Helsingissä Suomenlinnan Rannikkorykmentissä linnakkeen päällikkönä.
Pyrin ja pääsin rannikkotykistölinjalle, olihan meri ollut minulle jo lapsena rakas elementti. Virkaurani aikana palvelin yhteensä noin 8 vuotta linnakesaarilla. Puolustusvoimissa palvelukseni oli monipuolista. Linnakkeen päällikön tehtävien jälkeen olin 90-luvun puolen välin aikaan puolustusvoimien akavalainen päätoiminen pääluottamusmies. Tuolloin tutustuin syvällisesti asioihin henkilöstönäkökulmasta. Tehtävää leimasi vahva yhteistyö eri henkilöstöjärjestöjen kanssa. Pääluottamusmieskauteni jälkeen minut valittiin Upseeriliiton varapuheenjohtajaksi vuosiksi 1998-2001.
Vuosina 2003-2006 päätehtäväni puolustusvoimissa oli sekä johtaa, että olla asiantuntijana useissa hankkeissa, millä parannettiin puolustusvoimissa toiminnan laatua ja tuottavuutta.
Haluan osaltani turvata puolustusvoimien toimintaa pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi käytännössä toimin sen puolesta, että Santahamina säilyy puolustusvoimien käytössä niin kauan aikaa kuin puolustusvoimat sitä tarvitsevat. Suomi ja Helsinki tarvitsevat omat puolustajansa.
Kuntapolitiikassa voi vaikuttaa!
Vuoden 1996 vaaleissa minut valittiin sitoutumattomana Kokoomuksen listalta varavaltuutetuksi ja vuoden 1997 alussa aloitin opetuslautakunnan jäsenenä. Jo tuolloin huomasin, että asioihin voi vaikuttaa.
Yksin ei pääse pitkälle, mutta olemalla aloitteellinen, perehtymällä asioihin ja yhteistyöllä saadaan ihmeitä aikaan. Ehkä suurin yllätykseni kunnallisissa luottamustehtävissä onkin ollut se, miten paljon yhdessä asioihin voidaan vaikuttaa.
Vuoden 2000 vaalien jälkeen siirryin merkittävään kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajan tehtävään. Tuolla kaudella valmisteltiin ja päätettiin mm. yleiskaavasta, joka ohjaa kaupungin kokonaismaankäytön suunnittelua. Tuolloin tavanomainen kuntoa ylläpitävä pyöräily muuttui kaupunkisuunnittelupyöräilyksi. Pyöräilin niillä alueilla, joiden kaavoja meillä lautakunnassa oli käsittelyssä.
Oli aivan eri asia perehtyä kaavoihin paikan päällä kuin pelkästään katselemalla kaavakarttoihin. Pyöräilin usein veljeni Joukon kanssa. Jouko totesikin joskus, että meidän pyöräreissuihin tuli aivan uudenlainen tulokulma sen jälkeen kun minusta tuli kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja. Heh. Ja pyöräily piti yllä hyvää kuntoa.
Vuoden 2005 alussa siirryin kaupunginhallituksen jäseneksi ja seuraisin kaupunginhallituksen edustajana kaupunkisuunnittelulautakunnan työskentelyä. Tuolloin pääsin tutustumaan myös kaupunginmuseon johtokunnan työskentelyyn ja sitä kautta myös kaupunginmuseon toimintaan.
Vuonna 2009 olin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana ja kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana syyskuuhun 2009 saakka, jolloin siirryin Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi.
Vuonna 2013 tulin valituksi viidennelle valtuustokaudelleni ja sain kaksi merkittävää luottamustehtävää, kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajuus ja Helsingin seudun liikeenteen HSL:n hallituksen puheenjohtajuus.
Kaupunkisuunnittelulautakunnassa yhteistyö toimi loistavasti. Esimerkiksi varapuheenjohtajana toimineen Osmo Soininvaaran kanssa tekeminen oli rakentavaa. Tuona aikana meillä oli käsittelyssä ja päätöksenteossa muun muassa nyt voimassa oleva yleiskaava.
Vuonna 2017 tulin valituksi kuudennelle kaudelleni kaupunginvaltuutettuna. Tuolla kaudella olin Uudenmaan maakuntahallituksen jäsenenä, HSL:n hallituksen puheenjohtajana, kaupunkiympäristölautakunnan varapuheenjohtajana sekä kaupunkiympäristölautakunnan rakennukset ja yleiset alueet -jaoston puheenjohtajana.
Kautta sävyttivät koronan vaikutukset. Loppukauden tärkeisiin asioihin kuului myös Terhokodin toiminnan pelastaminen, jonka parissa teimme erityisen paljon työtä.
Vuonna 2021 alkeneella valtuustokaudella toimin Helsingin ja Uudenmaan erikoissairaanhoidosta vastaavan HUS-yhtymän hallituksen puheenjohtajana ja kaupunkiympäristölautakunnan varapuheenjohtajana. Olen pitänyt työtä hyvin tärkeänä. Hallitus on ollut tulevien vuosien terveydenhoidon puolustaja SOTE-myllerryksen aikana. Vaativan muutoksen vastuullinen johtaminen mahdollistaa hoidon kestävyyden ja ammattilaisille työrauhan tulevaisuudessa.
Lempiharrastuksiin kuuluu hiihto. Muita harrastuksia ovat kaupunkiliikunta, pyöräily, erilaiset kulttuuritapahtumat ja kahden puudelin ulkoiluttaminen. Uusi mieliharrastukseni on äänikirjojen kuuntelu. Asun Krunikassa. Minulla on kaksi aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi. Uusiperheeseen kuuluu myös kolme lasta, joista kaksi on jo siirtynyt työelämään ja yksi päätti juuri lukion.
